Oma naiseuden polkuni alkaa hieman surumielisesti noin 16 vuotiaana, kun päädyin yksin ja epävarmana terveyskeskuslääkärin vastaanotolle kertomaan huolestani sen suhteen, ettei kuukautiseni olleet vielä alkaneet. Vastaanottoaika oli hyvin lyhyt, mutta lääkäri kuitenkin teki minulle rutiininomaisen sisätutkimuksen. Jännityksestäni johtuen se oli hyvin kivulias ja ei onnistunut täysin, minkä takia lääkäri tuumi minun tarvitsevan ”avaavaa” leikkausta, jota onneksi ei ikinä toteutettu. Lisäksi hän määräsi minulle e-pillerit, joilla hoidettaisiin kätevästi sekä kuukautisten puuttuminen että lievä akne.

Vuodet vierivät pillereitä syöden ja samalla tuon lääkärikäynnin jättämät henkiset jäljet alkoivat saada vahvempaa sijaa minussa. Alitajunteisesti tunsin, että jotain suurta on minussa vialla, olen viallinen pimppiäni myöten enkä mitenkään voi olla siis nainen. Miten ihmeessä ikinä edes kelpaan yhdellekään miehelle tällaisena, en mitenkään. Ajattelin, että parempi siis yrittää olla mahdollisimman hyvä jätkä, kun en nainenkaan voi olla, ja tällaisen minäkuvan juurrutin itselleni.

Sitten kohtasin tulevan puolisoni, joka hurmaantui ja hullaantui minusta. Tunteet eivät laantuneet, vaikka vihdoin uskalsin ensimmäistä kertaa kertoa yhtään kellekään tarkoin varjelemastani salaisuudesta, syvän häpeän laukaisseesta vuosien takaisesta lääkärikäynnistäni ja jakaa aavistukseni myös hyvin todennäköisestä lapsettomuudesta. Sekään ei saanut miestä perääntymään ja minun sisäiset haitalliset uskomukseni epänaiseudestani ja rikkinäisyydestäni alkoivat saamaan kyseenalaistavia silmäyksiä tuon pyyteettömän rakkauden valokeilassa. Lopetin pillerit, menimme naimisiin ja lapsi olisi saanut tulla jos niin olisi tarkoitettu. Ei tullut, eikä tullut yli kahteen vuoteen vielä kuukautisiakaan. Sen sijaan kasvojeni iho räjähti ja hyvin vahvat pcos-oireet ilmestyivät ja mieheni tukea lukuunottamatta olin järkyttävän yksin kaiken tämän kanssa.

Kärvistelin oireideni kanssa ja kävin hyvin harkitusti muutamilla erikoislääkäreillä saadakseni parhaimman avun. Vilpittömästi janosin heiltä apuja, mutta vuosien saatossa kädessäni ei ollut muuta kuin diagnoosi pco-tyyppisistä munasarjoista ja liuta reseptejä lääkkeisiin, joiden aikana raskaaksi ei saanut missään nimessä tulla. Näinä vuosina minussa heräsi pieni tutkijasielu, oman tieni kulkija ja valtavirtaan uija, sillä en nähnyt enää muuta vaihtoehtoa kuin alkaa etsimään itse tietoa ja ottamaan vastuu omasta hyvinvoinnistani.

Olen ollut nyt tällä polulla yli kymmenen vuotta. Se on ollut yksinäinen matka, jonka syvyyttä ja kokonaisvaltaisuutta ei riitä sanat kertomaan. Fyysisesti voin vuosi vuodelta paremmin luonnollisten tukikeinojen avulla ja hellin parhaani mukaan alati tasapainottuvaa hormonitoimintaani. Olen löytänyt juurisyyt kehon oireille ja se on ollut oleellisen tärkeää kehon tasapainottumisessa. Olen työstänyt paljon tuota reilun 15 vuoden takaista lääkärikäyntiä näihin vuosiin asti ja prosessi on ollut hyvin ravisteleva, intensiivinen ja loppujen lopuksi myös kaunis ja herkkä. Syvän rakkauden täyteinen avioliittoni on ollut tila, jossa olen uskaltanut alkaa avautumaan ja antanut itselleni mahdollisuuden eheytyä ja tärkeimpänä tutkimaan itseäni, kuka minä todella olen ja mitä kaikkea hyvää minustakin löytyy. Parisuhteeseen ja seksuaalisuuteen liittyvät teemat ovat tulleet sydäntäni lähelle, kuten myös lapsettomuuteen liittyvät, hyvin moninaiset tunteet ja ajatukset. Kuuden vuoden avioliittovuoden jälkeen sain kokea elinvoimaisen raskauden ja sen myötä äitiyden, joka on syventänyt kaikkea valtavasti.

Muutama vuosi sitten hyppäsin Jennikan valmennukseen ja se todella rikastutti matkaani entisestään. Dutch-hormonitesti oli kohdallani hyvin silmiä avaava herättelijä, ja Jennikan ryhmävalmennuksessa aloin pääsemään paremmin yhteyteen kehoni ja naiseuteni kanssa. Rohkaistuin toteuttamaan pinnan alla muhineita isoja elämänmuutoksia ja hyppäämään monessakin mielessä ikään kuin tyhjän päälle.

Elämä on kantanut, olen opiskellut muutosvalmentajaksi ja saanut olla jo tovin osana BalanceCoaching-tiimiä. Minun elämäni suurimmasta tragediasta on muovautunut unelmatyöni, enkä voisi olla kiitollisempi tästä. Minä haluan olla antamassa sinulle toivoa, ymmärrystä itsestäsi, haluan tukea ja sydämestäni auttaa sinua omalla matkallasi kohti elinvoimaista, nautinnollista, kaunista ja sinunnäköistäsi naiseutta.

Olen täällä Sinua varten <3